Rakas Nelli vanhuksemme nukkui pois ma 24.9...sanat ei oikein tahdo riittää..ikävä on kova..
Vaikka sitä mielessään jollain lailla valmistautuu tähän hetkeen, kun kuitenkin ikää tuonkin verran mammalla oli, mutta järkytys se on silti. Lohduttaa kuitenkin ajatus, että ei mamma kauaa kärsinyt, sunnuntaina oli vielä ihan pirteä ja söi vielä illalla ruuan hyvällä halulla, aamulla sitten alkoikin läähätys ja liikkuminen vaikeaa. Kuumetta 40 astetta ja vatsa pinkeä. Klinikalle päästyämme pikku tyttönen oli jo niin väsynyt, että jalat tuskin kantoi..Verenmyrkytys ja shokkitila oli diagnoosi, lääkäri uumoili että mahdollisesti kasvain jossain sisällä revennyt..
Siihen syliini mamma sai sitten nukahtaa..
Nyt on pois pirteä mammarainen, se ainainen positiivisuudellaan yllättävä punainen mussukka. En voi olla muistelematta sitä hetkeä, kun Nellin lemusta haimme, 7 viikkoisena riiviönä, meille oli kerrottu, että bullmastiffit ovat suhteellisen rauhallisia..taisimme sitten ottaa jonkun toisen, kun tämä riiviö kerkesi joka paikkaan ja oli aina joku sukka suussaan. Vielä nyt 10 vuotiaanakin se jaksoi innostua lapsista ja pennuista ihan silmittömästi. Myös kaikki ihmiset tuo sai itseensä ihastumaan..juuri sain pahoittelu viestin tädiltäni, joka totesi että, Nelli oli ihan spesiaali kaikille..
Kiitos Nelli-rakas näistä vuosista. Hyvää matkaa.
